Olen onnekkaasti löytänyt täydellisen joogasuuntauksen ja samalla ylivoimaisen lempiopettajan, jonka flow-tunnit maanantai-iltaisin ovat pelastaneet mut niin uhkaavilta hermoromahduksilta, tasapaksuilta turtumisilta kuin salakavalilta masisteluiltakin. Olo tunnin jälkeen, tai itse asiassa jo sen alusta alkaen, on aina kiitollinen, rauhoittunut ja lempeä. Tänään talsin koko matkan reippaasti kotoa Etu-Töölöön asti, ja tunnin jälkeen valuin rakkaan Töölönlahteni ääreen istuskelemaan vakkaripenkille ja kuuntelemaan ankkojen rääkymistä. Ilmassa leijui ensimmäistä kertaa selkeä kevään tuoksu ja lämpötila pysytteli kiltisti reilusti nollan yläpuolella. Voin siis taas aloittaa blogin tukottamisen vinoilla pikselimössöisillä maisemakuvilla.
Kuumottelen sitä kuinka uhkaavaan suklaakoukkuun ehdin pääsiäisen aikana takertua. Aloitin jo torstai-iltana mässäilemällä lahjaksi saamani pääsiäispupun ja megakokoisen suklaamunan, sillä jonkinlainen pimeä voima otti vallan ja esti mua lopettamasta hyvän sään aikana. Eiliset pashaöverit eivät todellakaan helpottaneet sokerihuuman laantumista, ja tänään on tuntunut siltä, että mikään määrä ruokaa ei täytä sisäistä suklaan perään kuolaavaa onttoa tilaa. Olen kuitenkin vieroittautunut lukemattomat kerrat, joten eivätköhän kasvikset ja muut pupunruoat aja asiaansa tälläkin kertaa. Illan joogatunnilla vallinnut detox-teema tuli mitä täydellisimpään saumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?