Plääh

Muiden viikonloppu alkaa vasta valjeta sillä aikaa kun mun vetelee viimeisiään. Työmatkalle on lähdettävä parin tunnin päästä, ja ikäväkseni on myönnettävä, että alkuhuuman haihduttua ajatus lauantain viettämisestä kahvilassa tympäisee. Olen niin pikaisesti kyllästyvää sorttia, että harmittaa vietävästi. Miten mä voin koskaan löytää unelmatyötä, jos toivon jo nyt, kun työsopparin allekirjoittamisesta on kulunut alle kolme viikkoa, että joku radio- tai aikakauslehtitoimitus soittaa ja kutsuu mut kesätöihin ja pelastaa yksitoikkoiselta fyysiseltä rehkimiseltä? Juuri tätähän mä toivoin, tai luulin toivovani: konkreettista tekemistä, joka ei vaadi päänsisäistä panosta.

Ajatusteni värimaailma lienee tätä luokkaa

Ei auta kuin keksiä keino asenneongelman parantamiseksi ja olla kiitollinen siitä, että ylipäätään löysin tekemistä kesäksi. Kaksi edellistä päivääni kuluivat niin viikonloppumaisissa tunnelmissa, että ehkä tämänhetkistä oloa voi verrata perinteisiin maanantaiangsteihin. Torstai-iltana mässäilin pussillisella banaanilastuja kuin viimeistä päivää ja podin yöllä sellaista morkkista, että heräsin perjantaihin viiden tunnin levottomien unien jälkeen lähes krapulaisissa tuntemuksissa. Hoivasin itseäni sielua puhdistavalla teknolla ja hellivällä yin-joogalla ja nukahdin mummomaisesti ysiltä illalla.

Jaksoin kuin ihmeen kaupalla tempaista itseni torkkujen jälkeen Paperi T:n levyjulkkarikeikalle, joka osoittautui kaiken nuutuneisuuden ja silmät ristissä junaan raahautumisen arvoiseksi. Olen säästellyt levyn ensikuuntelua tilanteeseen, jossa pystyn olemaan täydellisesti läsnä, joten sen lopullinen sisältö on mulle edelleen arvoitus. Paprun vangitseva lavakarisma ja antaumuksella vedetty keikka antoivat kuitenkin varmat takuut siitä, että pettyä ei ainakaan tarvitse. Sanoitukset olivat just niin ruokaisia pähkinöitä purtaviksi kuin artistilta sopii odottaa, ja hämyisä soundimaailma tuntui levyn ilmeisesti suurta ahdinkoa tihkuvaa yleistunnelmaa erinomaisesti täydentävältä.

Nyt kuuntelen kuitenkin erittäin lupaavalta kuulostavaa kanadalaista Night Lovellia, jonka räppien tahdissa aion nyt tehdä jättiaamiaisen ja sukeltaa ihanaan hömppäkirjallisuuteen ennen Espooseen huristelemista.