Mikä PMMP:ssä nyt oikein on, että se saa mut aina aina aina itkemään tai vähintään kylmäväreilemään? Katselin huomisen radiolähetyksemme reissuteemaan itseni virittääkseni yhtyeen Matkalaulu II-videon ja menin taas ihan tunteelliseksi. Monet videon kohtauksista ovat nähtävissä muhun niin järjettömän vahvan vaikutuksen tehneessä dokkarissakin, mutta se ei lainkaan vähennä intensiivistä reaktiota.
No, nyt tunteilu saa kuitenkin luvan loppua kuin seinään, sillä laitoin ensikuunteluun Julma Henrin uusimman tykityksen Fuck Monopoly. Biitti kuulostaa erittäin lupaavalta ainakin kesän juoksu- ja pyöräilylenkkejä silmällä pitäen - taputukset Kubelle - ja Napoleon Digitalin video on silkkaa visuaalista karkkia. Räpeistä en ole niin vakuuttunut. Henrin omintakeinen ääni toimii aina, mutta muuta ei nyt ekalla kuuntelulla jää käteen siitä huolimatta että aihepiiri tarjoaa enemmän kuin perus doku- tai räppiräpit.
Toinen huomiselle kaavailemani viisu on Tuuttiksen Mä muutan Caliin, jonka video on taattua Tuuttimörkö-laatua eli pokerinaamalla tehty oivaltava hassuttelu. Tämä artistin uudempi funkkityyli ei iske muhun sellaisella vahvuudella kuin aikaisemmat biisit, mutta kesän kynnyksellä voin hyvin nähdä tämän ottamassa tuulta alleen ja pyörivän soittimessani useammin.
Tästä ei nyt kuitenkaan pitänyt tulla mikään yksittäisten kipaleiden listaus. Halusin lähinnä iloita siitä, että vapaapäivä suo aikaa päämäärättömälle musamaailmassa leijumiselle. Aamupäivällä kävin ruokaostoksilla mahdollisimman pitkän kaavan kautta ja mielentilassa, jossa minkäänlaista tulosta ei tavoitella eikä kiirehtimisen konseptia tunneta. Harhailin edestakaisin Prisman kilometrikaupalla jatkuvien hyllykköjen lomassa ja tutkailin kiinnostuneena eri kaalilajikkeiden eroja (päädyin suosikkiini parsakaaliin), kotimaisten ja ulkomaisten marjojen hintoja (suunnilleen jokaisen pussukan tuoteselosteen syynäämisen jälkeen heitin koriini ainoastaan kaksi mustaherukkapussia), luomu/ei-luomupapusäilykkeitä (valitsin liotettavaksi ja kenties idätettäväksi - en vielä tiedä onko se mahdollista - valkoisia papuja) ja vappumunkkiboksien sokerisuutta (en ottanut yhtäkään, sillä jokaisen pakkauksen sisältö vaikutti kuivahtaneelta).
En koskaan unohda nuorimman siskoni kommenttia siitä, miten ärsyttävän kauan mun ja ex-poikkiksen kauppareissut kestivät. Siskon mielestä ei ole mitenkään aiheellista jumittaa jokaisen tuotteen edessä sataa vuotta. Omasta mielestäni taas se on yksi viihdyttävimmistä ajanviettotavoista ja huomasin tänään kookosmaitojen sisältöjä tutkaillessani toivovani, että kohtaan joskus sellaisen rakkauden, joka jakaa intohimoni mateleviin kauppajunnaamisiin. Lempparilevyt ipodissa tarjoavat tosin lähes yhtä miellyttävän seuralaisen.
Mun olisi tarkoitus joogata ja venytellä ja tehdä fysioterapeutin laatimat pilatestyyppiset liikkeet vielä ennen lempiopeni funktionaaliseen harjoitteluun polkemista - tai ehkä olen tällä kertaa nössö ja turvaudun bussiin sateen kylmältä vihmomiselta välttyäkseni - mutta kello tikittää sen verran huimaa tahtia, että taidan ainoastaan lipittää aamusella bongaamaani chili-lakritsiteetä (NAMMM) ja kellua musiikin hellässä huomassa vielä toisen autuaan tunnin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?