Koetan hyödyntää viikon toisen vapaapäivän niin tehokkaasti kuin mahdollista, mutta alku ei näytä kovin lupaavalta. Ehkä se mitä tarvitsen onkin kirja ja lojuminen. Eilisilta meni ainakin äärimmäisen rentouttavissa tunnelmissa: söin lähemmäs kokonaisen keräkaalin sillä aikaa kun tapitin herpaantumatta kotimaisia hömppärealityja. Mallikoulu, Viettelysten saari ja Top Chef - kaikki jotenkin vaivaannuttavia mutta armottoman koukuttavia - pitivät mut niin tiukasti otteessaan, että kymmeneltä ehdin juuri ja juuri pesemään hampaat ennen kuin simahdin. Tai ehkä tästä ennenaikaisesta väsähtämisestä voi syyttää (vai kiittää?) enemmän seisomatyötä kuin telkkaria.
En vieläkään tiedä aiheuttaako tarkkojen toimintasuunnitelmien laatiminen enemmän päänsisäistä kaaosta kuin poistaa sitä. Tavallaan on helpottavaa nähdä mustaa valkoisella kaikista niistä pikkuaskareista, jotka toivoisin päivän aikana saavani hoidetuksi, mutta samalla se luo illuusion kiireestä ja tympäännyttävistä tehtävistä. Periaatteessahan nautin kaikista askareista, ellei ikuisuusmurheenkryyniä eli imurointia lasketa, joten en tiedä miksi minkä tahansa asian aloittaminen vaikeutuu heti kun sen laittaa listamuotoon.
Kaikki tässä on kivaa, paitsi tietty joku ankea hellan putsaus, jota en luultavasti saa aikaiseksi vielä moneen viikkoon. Miksi kaikki mitä oikeasti haluan tehdä on jäädä sängylle loikoilemaan auringonpaisteeseen? Jos olisin kirjoittanut sen koko päivän ohjelmaksi, haluaisin luultavasti melskata ympäriinsä ja puhdistaa koko kodin lattiasta kattoon.
On tässä sentään vielä pari tuntia ennen kuin rykäisen itseni bodypumpiin - jo kolmas peräkkäinen viikko kun jaksan innostua tästä konseptitunnista, vaikka luulin tykästymiseni olevan ohi iäksi - ja keskustan vilinään. Onneksi osasin laittaa soimaan levyn, jonka rauhoittava vaikutus toimii yhtä kokonaisvaltaisesti kuin meditointi. Andy Stott on mulle vielä melko tuntematonta aluetta, mutta hivelee aistejani yhtä kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?