HUHUH miten pahasti fyysinen työ vie mehut! En voi kuvitellakaan millainen rautainen kunto raksamiehillä täytyy olla, kun jo kuuden tunnin seisoskelu ja astioiden kantelu tekee musta elävän kuolleen. Nyt ensimmäisen viiden työpäivän putken tehneenä kiitän armeliasta pomoa siitä, että saan lekotella torstain ja perjantain. Tietty tämä on täysin normaali rytmi bisneselämässä, mutta ilmeisesti olen heikompaa kastia ja täysin uupunut. Onneksi töistä lähtiessä saa välillä kohdata näin puhtoisia näkyjä.
Koetan välttää telkkarin (tai siis piuhalla tietsikkaan yhdistetyn näytön) eteen rojahtamisen houkutuksen ja tsempata itseni illalla funktionaaliseen hc-harjoitteluun kivistävistä jalkapohjista ja minestronekeitolta haisevasta tukkapehkosta huolimatta. Täytyy myös kaiken yninän lomassa todeta, että väsyneisyyden äärirajoille asti puurtamisessa on suloinen puolensa. On jollain lailla kummallisen palkitsevaa lähteä töistä paikat kivistäen ja aivot jomottaen. Ei sillä, että kahvilahommassa vaadittaisi sen kummempia älynlahjoja, mutta asiakkaille jutustelu ja tsiljoonan asian muistaminen samanaikaisesti vaatii veronsa ja saa mut näyttämään unissakävelijältä.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?