Tänään tein hetken mielijohteesta jättisiivouksen. Puhdistin lattiakaivon ja koko kylppärin, imuroin erityisen kunnollisesti siirrellen kaikki kamat pois lattioilta ja tunkien imurin varren ahtaimpiinkin koloihin, pyyhin pölyt ja järjestelin kaikki tavarat pöydiltä lojumasta omille paikoilleen. Lähdin sen jälkeen keskivartalotreeniin ja venyttelytunnille ja nyt, puhtaaseen kotiin palattuani ja herkkuaterian mussutettuani, oloni on tyyni ja tyytyväinen. Miksi siivoamista pitää aina lykätä siihen pisteeseen, että ympäristö on kaoottinen ja äärimmäisen pölyinen, kun sen raivaamisesta seuraa tällaista mielihyvää?
Kirsikkana kakun päällä odottivat tilille napsahtaneet kolmen kuukauden asumistuet. Pystyn maksamaan ensi kuun vuokrani toisin kuin vielä aamulla luulin. En ole suostunut stressaamaan asiasta tietoisesti, mutta totta kai nollaa lähestyvä tili on tykyttänyt alitajunnassa ja aiheuttanut pientä kulmien kurtistelua. Jatkossa uskallan olla taas vähän enemmän sen kannalla, että kaikenlainen negistely ja hermostunut vatvominen ei auta ketään mitenkään. Kiitos Kela, olen äärimmäisen helpottunut ja kiitollinen! Ja huomaan kiitollisuudenvelan toimivan vähintään yhtä hyvänä motivaationa työnhakuun kuin onneton rahatilanne.
En viime viikolla kokenut tarvetta purkaa arkipäiväisiä tuntojani tai tilannekuvia mihinkään, siksi hiljaiselo. En koe sen erityisemmin nytkään. Kai tarvitsin vain tekemistä teeveden kiehahtamisen ajaksi. Ihan kuin netti ei olisi pullollaan virikkeitä. Ehkä yritän irrottautua päämäärättömästä selailusta.
Ajattelin käydä Suomenlinnassa haahuilemassa jokin aamupäivä. Hyinen ja luultavasti melko yksinäinen lauttaretki kiehtoo.
Teevesi kiehuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?