Mulla ei ole ikimaailmassa ollut näin epävarma ja kuumottava tilanne rahan ja seuraavan vuokran suhteen, mutta olen asian suhteen rauhallisempi kuin koskaan. Voisin hätäillä ja turvautua vastuuntuntoiseen puoleeni, mutta ajattelin vaihteeksi hoitaa olosuhteet aktiivisella välinpitämättömyydellä, jos konsepti ei ole liian ristiriitainen. En stressaa enkä huoli, mutta en myöskään anna itseni valua täysin velttoon huihai-olotilaan. Luotan, että kaikki hoituu vielä salaisuuksina pysyvien mutkien kautta, mutta ei tässä hakemuksia voi olla täyttelemättä.
Mainostin levyblogipuolta facebookissa ja olen samaan aikaan innoissani ja kauhuissani lyhyessä ajassa yli neljänkymmenen kohonneista katselukerroista. Salainen toiveeni - joista kannattaa toki aina kirjoittaa julkisesti nettiin, koska kukaan ei katsele tänne - on saada kommentteja ja mielipiteitä jokaiseen tekstiin, samoin palautetta kirjoitustyylistäni. Tiedän sen olevan sekava ja pitkien lauseideni kiemurtelevan useimmiten liian mutkikkaisiin mittoihin, mutta olen itsepintaisesti pitänyt kiinni tästä heikkoudesta, toivoen voivani muuntaa sen joskus tavaramerkikseni hiomalla sen ensin vahvuudeksi. Haluan myös oppia vastaanottamaan kritiikkiä ilman tunnetta siitä, että maailmani hajoaa sirpaleiksi ja itsetunnoltani putoaa pohja. Ehkä nolon tyrkyttävä facebook-mainostus karaisee. Eräs tuttuni päätti uudenvuodenlupauksena olla itsekkäämpi ja kuunnella tarkemmin omia mielitekojaan. Voisin koettaa navigoida samoille taajuuksille ja olla rohkeammin esillä sellaisena kuin itse haluan, ei sellaisena kuin uskon ulkomaailman mut haluavan.
Löysin tässä illan mittaan aarteen: Ekolon idätysoppaan! En voi uskoa, että olen sivuuttanut näin arvokkaan ruoanvalmistusprosessin kokonaan. Olen toki törmännyt idätykseen lukuisissa blogeissa ja muissa ravintoyhteyksissä, mutta olen selvästi taas kulkenut närkästyttävän syvällä omissa sulkeutuneissa maailmoissani ja antanut vihjeiden ravintotiheyden huomattavasta parantamisesta mennä sivu suun. Heti kun loppiainen on selätetty - tämä on varmaan eka kerta, kun en ole innoissani pyhäpäivästä - riennän idätysastiakaupoille ja laitan pussillisen papuja tai muutaman ruokalusikallisen siemeniä versomaan. Apua, onko tämä ensimmäinen askel matkalla siihen, että mielipiteeni puutarhanhoidosta alkaa luisua myönteisemmäksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?