Rakas Haaga

En ymmärrä, miten Haaga voi tuntua näin vastaanottavaiselta ja lämpimältä. Ehkä olen pyörinyt täällä tarpeeksi niin lukioikäisenä kuin ekan solukämpän aikoihin, että alue saa automaattisesti muistot liikkeelle ja tuntuu siten miellyttävän tutulta. Olen ehtinyt eksyä pari kertaa, ensin harhaillessani ekaa kertaa kotiin yöbussista vappuhulinoiden väsähtäneissä jälkimainingeissa ja tokaa kertaa seikkaillessani pyörällä töihin läpi Pikku-Huopalahden lukuisien vesistöjen ja pastellinväristen boksitalojen. Mutta jokin tuttu kadunkulma tai puistotie tulee kyllä vastaan ennemmin tai myöhemmin, kunhan jaksaa kääntyä tarpeeksi monen nurkan taakse.

Äsken huristelin leppeässä myöhäisillassa pyörällä täysillä pitkin Mannerheimintietä ja muistin elävästi ne kerrat viitisen vuotta sitten, kun pyyhälsin samaa reittiä töihin ja takaisin. Yhden kesän ajan jaksoin viilettää yli puolen tunnin matkan joka ikinen päivä, edes takas, joskus pariinkin otteeseen. Nykyään olen kulahtaneempi ja luultavasti myös fiksumpi, kun pidän bussikortin ladattuna ja kuulostelen tarkkaan polvieni vointia. Silti tunnen suurenmoista onnea päästessäni pitkän talvikauden jälkeen uskollisen menopelini kyytiin.

Alan nyt pikkuhiljaa palailla vanhoihin rutiineihin ja kroppaa helliviin käytäntöihin ruoan ja unirytmin osalta. Jääkaappini on edelleen säälittävän tyhjä, mutta olen aloittanut määrätietoisen ravitsevien aineosien haalimisen. Ruokailun hoitaminen sängyllä makoillen on hetkittäin haastavaa, kun hedelmäkasa odottaa kuorimistaan, mutta monivärisen päiväpeiton kanssa ei haittaa, että palaset hieman lipsahtelevat ohi lautasen reunojen.

Kohta paistan kookoslettuja ja huomenna otan pari kuukautta sitten hankkimani tehosekoittimen ensimmäistä kertaa käyttööni, kun väsään aamiaiseksi vihersmoothien ennen joogatuntia (olipas äklön kliseinen wannabe terveysintoilijan toteamus). Olen lintsannut kehonhuollosta jo useamman viikon ajan, hyi! Hirvittävää tällainen lässähdys.

Vietin vapun tämän herrasmiehen seurassa. Melankoliset silmät ja leppoisa lekottelu ovat pelkkää hämäävää pintaa, sillä heti liikahtaessani mokomakin olento oli hampaineen hiusteni tai sormieni kimpussa. Olen jo korviani myöten rakastunut Moxuun.