Bongasin siskoni blogista taas tällaisen. Koska runosuoneni ei oikein syki nyt, kun päivät kuluvat ihan oikeiden töiden tekemiseen (kummallisin tunne ikinä, kun työn suurin haaste ei olekaan keksiä, miten tappaa aikaansa mahdollisimman mielekkäästi, vaan tekemistä riittää enemmän kuin pää tuntuu hallitsevan) ja uuden vuorokausirytmin opetteluun, voinkin panostaa visuaaliseen puoleen olemattomilla valokuvaustaidoillani.
Kun kökötän toimistossa kahdestatoista kahdeksaan, tuntuu siltä, ettei vapaa-aikaa jää tippaakaan. Vaikka oikeasti tuntimäärä töissä on pienempi kuin aiemmin. En käsitä, mihin jäljelle jäävät tunnit valuvat. Tänään tappelin uuden reitittimen kanssa (JEE vihdoinkin mulla on langaton nettiyhteys eikä kännykästä jaettu kämäinen wlan!) pari tuntia, eilen haahuilin ruokakaupassa ainakin tunnin verran. Aamulla tein vatsiksia ja puunasin itseäni suihkussa yli puoli tuntia. Eilen aloitin päiväni makoilemalla sängyllä lukemassa vanhaa päiväkirjaa kuuden vuoden takaa. Eli tiivistettynä musta on tullut entistä tehottomampi ajankäyttäjä. Mutta ainakin nukun nykyään tarpeeksi ja voin huomattavasti seesteisemmin.
Vappu katkaisi viime viikon jotenkin hankalasti siten, etten käynyt salilla koko seitsemään päivään. Viime viikonloppu päättyi sentään siihen, että kävin nostelemassa maksimipainoja työkaverin valmentamana. Suunnitelmissani oli aloittaa uuden työpaikan joogatuntitarjonnan tsekkailu huomisesta lähtien, mutta kahvakuulalla tehdyt pystypunnerukset ovat ilmeisesti rikkoneet jotakin tärkeää oikeassa hartialinjassa, koska en pysty edes pukeutumaan irvistelemättä kivusta. Toivon hartaasti tämän olevan jokin muutaman päivän levolla ohi menevä harmiton treenivamma, sillä sen lisäksi, että ilkeästi viiltävät kipuaallot aina kättä liikuttaessa vaikuttavat väkisinkin mielialaani, haluan päästä takaisin normaaliin liikuntarytmiin heti paikalla. Tunnen itseni laiskaksi, löysäksi ja jättikokoiseksi päästettyäni ruokailutottumukset retuperälle ja laiminlyötyäni aerobista liikuntaa ikuisuudelta tuntuneen ajan. Onneksi voin sentään pyöräillä ja kyykkäillä entiseen malliin, mitä ajattelin hyödyntää heti huomisaamuna ja polkea salille hikoilemaan sen minkä pystyn.
En näköjään ollutkaan niin sanaton kuin ajattelin. Ilmeisesti multa uupuu vain motivaatio laskea sormet näppäimistölle, sillä sen jälkeen pälätys rullaa automaattisesti. Jos nyt kuitenkin palaisin tekstin alkuperäiseen aiheeseen, eli päivittäin vaihtuviin valokuva-aiheisiin. Valitsen ekoista päivistä ainoastaan kakkosen ja kutosen, eli Todays weather ja Five years ago.
En ole vielä ehtinyt kyllästyä meren äärellä kiemurtelevaan kotimatkaan, jonka aikana saan ihailla kultaista auringonlaskua, jos kikkailen työajat passelisti.
2009 maaliskuussa muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa. En tiedä mitä ajatella siitä, että mulla on edelleen samat kaksi taulua ja sama senkki käytössä. Vaatekaappi lojuu tällä hetkellä palasina vanhempien autotallissa, mihin vein sen kuukausi sitten, ja kirjahylly jouti jätelavalle viikko sitten. Ehkä jonkinlainen kiertokulku on kuitenkin ollut käynnissä, enkä ole täysin jämähtänyt 19-vuotiaana kulkemiini uomiin. Onhan tässä ainakin yksi merkittävä parisuhde ja maisterintutkinto takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?