Luulin että helatorstai olisi mennyt osaltani työnteon merkeissä, mutta yllättäen paria päivää ennen pomoni huikkasi iloisesti, ettei mun tarvitse tulla. Heräämiseni pyhäpäivään venähti yli kahdentoista (elän vissiin tokaa teinikauttani), ja kaikki mihin ehdin aikani eilen kuluttaa liittyi liikuntaan ja syömiseen. Aamulla panostin basilika-paprika-munakkaaseen ja arkipuuron astetta herkullisempaan versioon, joiden voimilla lähdin pitkästä aikaa bodypumpiin tsekkailemaan kestävyyteni riittävyyttä.
Osassa sarjoista pystyin taas ilokseni lisäämään painoja - josta täytyy muistaa kiittää henkilökohtaista treenaajaani - ja kyykkybiisin yli sata toistoa meni vähän liiankin helposti 16 kilon tangolla. Tänään tosin rappusten kipuaminen irvistyttää, sillä reisilihakseni pamahtivat huolella jumiin kiduttavien askelkyykkyjen seurauksena. Viiletin silti pyörällä töihin innostuttuani vaihteeksi yli kymmenen asteen kivunneesta lämpömittarin viivasta.
Lämmöstä ei ollut tietoakaan toissapäivänä, kun vietin illan viiden tytön voimin tapittaen Sex and the citya ja vaihdellen nolostuttavia mutta kikatuttavia rakkaus- ja deittailuelämään liittyviä kokemuksia. Tai siis sisätiloissa vietetyt hetket olivat täyttä hupia, mutta kotimatkalla jokainen käänne meni pieleen. Tunsin porukasta ainoastaan yhden tytön entuudestaan, mutta yllättävän auliisti sitä avautuu tuntemattomillekin, kun jokainen osapuoli on tarpeeksi samoilla viivoilla ajatusten suhteen, ja oloa pehmittää yksi teemaan sopiva pinkki cocktail.
Lähdin reilusti yli puolen yön kohti keskustaa, onnistuin myöhästymään bussista puolella minuutilla ja ravasin siitä johtuen hiki hatussa Lauttasaaresta Kamppiin kylmän tihkusateen lyödessä kasvoilleni ja jäisen viiman tunkeutuessa nahkatakkini läpi kangistaen jokaisen suojaamattoman ruumiinosani unohdettuani tyhmästi pipon ja hanskat kotiin (miten mun olisi pitänyt tietää, että niitä tarvitaan kipeästi vielä kesäkuun kynnyksellä?). Ehdin säätä kirotessani kuitenkin fiilistellä sysimustaa merta ja horisontissa välkkyviä matkustajalaivojen kutsuvia valoja. Muistelin kaikkia perhereissuja Saksaan, rekkakuskien rempseässä ja savuisessa seurassa tuijoteltuja Sinkkuelämää-jaksoja ja kapteenin pöydässä pönötettyjä illallisia, ja tunsin jostain hassusta syystä kiitollisuutta isää kohtaan siitä, että hän on tartuttanut muhun osan kyltymättömästä rakkaudestaan veneilyä ja merenkäyntiä kohtaan.
Kotipuolessa onnistuin sentään jäämään oikealla pysäkillä, mutta kävelin kaksi kertaa väärään suuntaan ja pidensin kotiin pääsemistä varmaan extra puolituntisella. Mutta ei se mitään, sainpahan liikuntaa ja virkistävää ulkoilmaa.
Pompin nyt epäjohdonmukaisesti, mutta eilisen bodypumpin jälkeen kävin vielä myöhäisellä lounaalla ystävän kanssa ja testasin ekaa kertaa Forumin tokassa kerroksessa piilevää Kiilaa. Se osoittautui jos nyt ei kovin mieleenpainuvaksi, niin riittävän miellyttäväksi ja leppoisaksi paikaksi, jonka kasvisburgeri ja täydellisen rasvaiset ja rapeat bataattilastut täyttivät hyvin treenin jälkeen. Jutustelimme ystävän kanssa pitkästä aikaa täydellisen rauhassa ja kiireettä ja tajusimme pöydästä noustuamme, että olimme viihdyttäneet toisiamme yli kaksi tuntia. Hullua näinä mukamas kiireisinä aikuisaikoina.
Illalla en kuitenkaan enää pysynyt kylläisenä, vaan väsäsin Sinkkuelämää-illan porkkana- ja kurkkutikku+dippi-kombon innoittamana oman lautasellisen vihanneksia ja protskupitoisia kikherneitä, jotka paistoin runsaassa oliiviöljyssä, suolassa ja pippurissa. Melkein kuola valuu niiden herkullisuudesta.
Katselin myös ekaa kertaa ikuisuuteen yhden kokonaisen leffan lähes putkeen (VAUTSI!), sillä Kohta 18 oli niin sympaattinen ja humoristinen, etten kokenut tarvetta pausettaa ja ravata netin lukuisien häiriötekijöiden parissa viiden minuutin välein. Tänään puolestaan menen viihtymään jonkin hyvin hyvin höttöisen hömpän ääreen rakkaan pikkusiskoni kanssa, joten voisin ehkä näpytellä näistä molemmista jonkinlaiset tekstipläjäykset huomisen aikana. Jos nyt aamupäivän joogalta ja tanssitunnilta ehdin. Tarkoitukseni oli viettää tämä ilta Kuben levyjulkkareissa, mutta koska kukaan lähipiiristäni ei arvosta tyypin omalaatuista räppäystyyliä, enkä ole enää yhtä rohkea kuin parikymppisenä uskaltautuakseni paikalle yksin, joudun skippaamaan bileet. Ainakin rahatilanne kiittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?