Sokrukoukku

Eilisen päivän suunnitelmat tiivistyivät tähän taaperoon. Pyöräilin puolitoista tuntia ympäri Espoota valiten aina vahingossa kaikkein pisimmän kiertoreitin, pyöräillen kerran jopa kaksi kertaa jonkin jättimäisen toimistorakennuksen ympäri luullen löytäväni kätevän salakäytävän, joka olisi lyhentänyt matkaani. Koko vierailuun matkoineen meni lopulta tuntikausia, mutta ei se mitään! Mihinkäs tässä kiire olisi. Pääsin taas fiilistelemään kotoisaa Iso Omppua ja kotimatkalla valitsin kaikkein nostalgisimmat hiekkapolut nuoruusajoilta rakasta rantaviivaa seuraillen.

Täytyy kyllä koettaa skarpata pikkuhiljaa, sillä päivien valuminen epämääräiseen puuhasteluun on iso riski. Tänään koin tosin suuren toimettomuudesta syntyneen oivalluksen: en olekaan kyllästynyt lukemiseen! Olen haalinut pelkkiä tietokirjoja ja kahlannut niiden faktapitoisessa maastossa alkukesästä lähtien, mutta tänään annoin itselleni täyden selailurauhan Sellon kirjastossa ja sain yllättäen saalistettua ison kasan kutkuttavia romaaneja päivieni ratoksi. Sen jälkeen tein jotakin ennenkuulumatonta: istuin kirjaston lukusalissa ja luin. Älytöntä! Mieleni vaikuttaa siis vihdoin olevan sen verran seestynyt, että se alkaa janota todellisista mielihaluista syntyviä virikkeitä pelkän tyhjänpäiväisen datailun ja apaattisena lojumisen sijaan.

Loppupäivä kului Sarah Wilsonin 8 viikon Irti sokerista-puhdistuskuuriin perehtymiseen, jonka aloittanen ensi viikon alusta tai sitten kun loput hedelmät ovat hävinneet jääkaapistani. En tiedä kuinka hyvin ruokavalioremppa ja uusi pihistelevä elämäntyyli menevät yksiin, mutta haluaisin kovasti päästä perille siitä, kuinka vahvassa hedelmäkoukussa oikeastaan olen. Jos en saa jokailtaista kiivi-päärynä-komboani, olen kärttyisä ja nälkäinen. Uskon tämän olevan enemmän mielen kuin kropan addiktiota, ja mikäs sen antoisampaa kuin haastaa itsensä luopumaan jokaisesta nautinnonlähteestä! Toisaalta suunnittelin sokerilakkoa jo elokuussa, mutta en päässyt edes alkuun, koska en laiskuuksissani jaksanut perehtyä korvikkeisiin, joten nyt on korkea aika toteuttaa missio.

Wilsonin kirjasta löytyy jos jonkinmoista reseptiä parin kuukauden ajaksi, joista pariin tartuin hetimmiten. En ole käsittänyt, kuinka yksinkertaista oman mantelimaidon tekeminen on, vaan olen tuskaillut kaupan ylisokeroitujen ja -hinnoiteltujen versioiden ääressä päätyen joka kerta iänikuiseen halvempaan kauramaitoon. Sekin on herkullista, mutta ei välttämättä niin ravitsevaa kuin pähkinäiset muunnelmat. Sen lisäksi mössäsin muffiniversiot Wilsonin avokado-lime-kookosjätski-reseptistä, ja tyrkkäsin muotit pakastimeen. Olisipa jo huominen niin pääsisin nautiskelemaan! Nyt menen ulkosalle tekemään muutaman juoksupyrähdyksen, sillä jännästi energiani kohoavat sitä korkeammille taajuuksille, mitä myöhäisempi ilta on.