Barcelonaan

Mun pitäisi olla kahden ja puolen tunnin päästä turvallisesti junassa kohti lentokenttää - siis miten kätevää, että se menee lähes suoraan ulko-oveni edestä perille asti eikä mun tarvitse hypellä miljoonien kassien kanssa keskustan kautta eri busseihin - enkä mä ole edes pakannut vielä. Tai pakannut valmiiksi. Luotan tosin siihen toimivaksi havaittuun kaavaan, että heittelen laukkuun viime sekunneilla kaiken sen, minkä hätäiset aivoni suostuvat muistamaan, enkä usko muun kamppeen olevan tarpeellista. Jos jokin elintärkeä unohtuu, se ei ole elintärkeää. Olen muutenkin sen verran onnekkaassa elämäntilanteessa, että hyvinvointini ei riipu minkään sortin ulkoisista valmisteista, kuten lääkkeistä. Tämän unohtaa aika usein ottaa epäitsestäänselvyytenä.

Olen vihdoinkin saanut kasaan tarvittavat asukokonaisuudet, joissa ehkä kehtaan tepastella kaikkialta maailmasta kokoontuvien bisnessetien ja edustusvaimojen (onpa muuten alentava ja sukupuoliennakkoluuloinen termi) parissa. Luultavasti olen kuitenkin kaikesta skarppaamisesta huolimatta alipukeutunut ja rähjäinen, sillä normaaliin tasooni verrattuna olen mennyt jo nyt niin mukavuusalueen äärirajoille - ihan fyysisesti, oikeasti kuka jaksaa hengailla koroissa ja ahtaissa vaatteissa päivät pitkät? - että tästä eteenpäin olisi mennyt liian haasteelliseksi.

Nyt kun mietin mennyttä viikkoa, olisin selvinnyt paljon vähemmällä vaivalla, jos olisin heti tarkastanut vaatekaappini sisällön ja tyytynyt kaupassa ensimmäiseen sopivalta tuntuneeseen mekkoon. Miksi vaatteita metsästäessä pitää aina käydä läpi joka ikinen "mitä jos kuitenkin tuolla seuraavassa putiikissa..."-skenaario, jos eka tuntuu kaikin puolin miellyttävältä päällä?

Mulla on niin levoton olo, että joudun laittamaan dBridgen pauselle ja syventymään 45 minuutin meditaatioon, jonka maailman suloisin Melli O'Brien tarjoaa kolmanneksi viimeisenä The Mindfulness Summit-päivänä. Mua harmittaa pienesti, etten pääse kuuntelemaan kahta kuukauden projektia päättävää luentoa, mutta toisaalta olen tähän mennessä saanut irti niin hurjan paljon uutta tietoa ja rakkautta, että kaikki on oikein hyvin. Jossakin haasteen vaiheessa Melli kehotti miettimään, mitkä kolme sanaa kuvaavat mindfulnessin merkitystä juuri itselle, ja vaikka pidin käsitettä aiemmin todella tympäännyttävänä ja ärsyttävänä, enkä suostunut edes kokeilemaan siihen liittyviä hommia, on mielipiteeni ilmeisesti liukunut eri akseleille, sillä nämä putkahtivat yhtään empimättä ajatuksiini.