Nätti maailma

Mun elämä sujuu tällä hetkellä juuri sellaisella miellyttävällä tempolla, joka mahdollistaa tasapainon mielenrauhan ja innostuneisuudella uusiin intohimon kohteisiin perehtymisen välillä. En käsitä, miten tähän yhtälöön pitäisi mahduttaa työpaikka. Toki tiedän, että sellainen ennemmin tai myöhemmin eteeni taas osuu, ja toivon sen tällä kertaa olevan sen verran mielekäs, ettei ison lohkon päivän aktiivisimmista tunneista sen hyväksi uhraaminen tunnu vaivalloiselta. Silti. Pitkästä aikaa ehdin nukkua tarpeeksi, syödä rauhassa ja ajatuksella ruokia, jotka olen valmistanut pitkän kaavan mukaan, meditoida, joogata, urheilla, lukea, kuunnella podcasteja, perehtyä rakastamiini musiikkilajeihin ja nyt myös viimeisenä, pitkästä aikaa, kirjoittaa muuallekin kuin hömppäfoorumillemme - josta muuten koetan vieroittautua, niin paljon aikaa sinne epämääräisten tekstiblokkien suoltaminen vie. En myöskään koe lukevani lainkaan niin isoja määriä, kuin haluaisin, sillä kirjastokirjakasa kasvaa kasvamistaan ja tahtini sen selvittelyyn tuntuu hidastuneen huomattavasti kesästä, jolloin sentään olin kunniallisen veronmaksajan tapaan töissä.

Toisin kuin viime talvena, edellisen työttömyyskauden turruttavaa vaikutusta muistellen, tämä elämäntahti tuntuu nyt vasta asettuvan optimaalisiin uomiinsa, eikä mua kyllästytä tippaakaan. Päinvastoin tuntuu siltä kuin maailmalla olisi ekaa kertaa kuukausiin tarjottavanaan aivan kaikki. Jokainen asia tuntuu mielenkiintoiselta, jopa kliseisesti pilvien lipuminen taivaalla ja kellastuneiden lehtien leijailu tuota kunnioitusta herättävän syvänvakaata maisemaa vasten. Kirjoittelen vihkoon päivän aikana sieltä täältä nappaamiani muiden ihmisten älynväläyksiä ja ihmettelen kollektiivisen alitajunnan mahdollisuutta.

Okei en ole ihan niin zen kuin uskottelen, koska ehdin äskeisen lauseen kirjoittamisen aikana ottaa pari julkaisukelvotonta selfietä, etsiä käsiini instagram-kuvaani random "DOPE"-kommentin heittäneen soundcloud-räppipään levyn spotifysta muka myöhempää kuuntelua varten, joka tuskin koskaan tulee toteutumaan, ainakaan ajatuksella, sekä käväistä facebookissa ja avata reilun viikon päästä tapahtuvan Drop Zone x Critical Sound-tapahtuman kautta linkin Enein albumisampleriin. Ehkä mulla ei tämän takia ole aikaa muuhun kuin - no, just tähän. Eilen myös katsoin neljä tuntia putkeen Hottiksia ja Paratiisihotellia silmät kiiluen ja pää tuomitsevia mielipiteitä pursuten. Sitä ennen otin jälleen kerran tarpeettomia kuvia omasta itsestäni. Leikin vissiin jotain oman köyhän elämäni muotibloggaajaa, kuten eräs kaverini asian facebookissa ilmaisi - reiluuden nimissä ilman tuota köyhää tosin.

Mun päivän ainoat oikeat ohjelmanumerot ovat bodypump ja Lintsi, sillä olen joka ikinen vuosi onnistunut skippaamaan sen valokarnevaalin, jota nyt kuitenkin instagramin ja facebookin kautta pusketaan verkkokalvoilleni sen verran vakuuttavasti, että haluan ehdottomasti kokea tämän spektaakkelin omin aistein. Ajattelin tosin sulkeutua yksinäisyyksiini, kuten aina suurissa väkijoukoissa, ja vetäytyä turvallisen musiikkimailman suojiin.