Kirkasvalo

Tein tänään herätessäni päätöksen olla koneella niin vähän kuin mahdollista, ja kuitenkaan en osannut hillitä impulssia hyökätä kirjoittelemaan heti kun jugurtti-marja-pähkinä-kookosöljy-aamiaiseni oli nautiskeltu. Laitoin kuitenkin musiikin - jota tässä kämpässä on oltava lähes tauotta - tulemaan stereoista (kiitos kirjasto kybän cd-aarreaitat!), etten ole riippuvainen tietsikan näytöstä ja netin tarjoamista tsiljoonista kutkuttavista vaihtoehdoista. Olen nyt monena yönä valvonut yli kolmen aikomuksenani vilkaista vain vielä yksi soundcloud-tili, vielä yksi facebook-artistisivu, vielä yksi youtube-pätkä. Kammottavaa, kuinka sekaisin luontainen rytmi menee kyseisen intohimon takia, josta poden jatkuvaa pientä kalvavaa huonoa omatuntoa. Sen sijaan taputtelen itseäni selkään tehokkuudesta ja keskittymiskyvystä, kun onnistun syventymään mihin tahansa kirjaan edes sekunniksi. Aivan kuin se, että menneisyyden viisi opiskeluvuotta sattuivat pyörimään tietyn aiheen ympärillä, tekisi siitä loppuelämäni ykkösprioriteetin, riippumatta siitä, mitkä nykyiset todelliset rakkauteni ovat. Toki niitä voi olla monia, mutta aina kun en ajattele järjellä, musiikki vie voiton tekstistä.

Olen niin onnekas, että sain synttärilahjani kinutuksi kuukautta ennen todellista kaksikymmentäkuusivuotiaistumista, ja nyt voin paistatella keinotekoisessa auringonvalossa joka aamu. Tarkat ohjeet aiheuttavat sen, että prosessi on kaikkea muuta kuin pelkän valon päälle laittamista, sillä etäisyydet sekä kellonajat aiheuttavat pientä pähkäilyä. Tässä elämäntilanteessa kirkasvalon äärellä hengailu hoituu vaivatta, mutta entäs normaalirytmiseen päivätyöhön yhdistettynä? Kuka jaksaa herätä tuntia normaalia aiemmin imemään itseensä pelastavaa valoa? Ehkä vaikutus on säännöllisesti käytettynä sen verran piristävä, että unien aikaistaminen tapahtuu luonnostaan, mutta toisaalta mun on turha pähkäillä näitä nyt, kun päiväni ovat yhä suunnitelmatonta kellumista.

Viime yön unessani ajauduin työskentelemään respaan, taaaaaas kerran, tällä kertaa miellyttävän mutta äärettömän kiireisen sekä vaativan pomon alaiseksi. Edeltäjäni oli tiukkoihin kynähameisiin ja korkokenkiin pukeutuva hoikka nuori nainen, joka oli ystävällinen mutta etäinen. Hän viesti nonverbaalisin elein jatkuvaa hermoromahdusvaaraa eikä ehtinyt opettaa mulle käytännössä mitään ennen poistumista työtehtävistä. (Nyt vasta tajuan, että tyttöhän oli melkein suora kopio The Devil Wears Pradan hermostuneesta Emilysta.) Unessa koin jatkuvaa morkkista siitä, että olin lupautunut hommaan, ja ahdistuin sekä siitä, etten tiennyt miten mikäkin asia hoidetaan, että siitä, etten ollut ulkoisesti millään tavalla verrattavissa uni-Emilyyn. Bisnesmiehet odottivat ratkaisujani, hillittyä mutta tehokasta toimintaa, enkä osannut mitään. Kun lopulta heräsin, tunsin valtavaa huojennusta siitä, että kyseessä oli täysin tähän elämään liittymätön pulma.

Ei tarvita kovinkaan syvällisiä analyyseja selventämään, mitkä asiat alitajuntaani painavat, mutta tänään aion olla vastuuton ja aloittaa viikonlopun heti aamupäivästä uppoutumalla pelkkiin huvituksiin. Oikea jalkateräni on reistaillut kohta kaksi viikkoa, mutta ajattelin olla rohkea ja pyöräillä Kumpulaan kahvakuulailemaan. Kai nilkkaa on hyvä vetreyttää kivun rajoissa köh köh (olen aika hyvä sulkemaan kivun pois mielestäni silloin kun se ei sovi agendaani).

Koetan ensi maanantaina vähän skarpata ja aloittaa astetta aktiivisemman elämänmuutoksen metsästämisen, sillä rahat hupenevat ja mun aika alkaa olla enemmän jumitusta kuin onnellisuuspuuskien täyttämää autuutta. Vaikka toki niitäkin löytyy, kuten toissailtana lähtiessäni Bond-leffan aikana mutusteltujen suklaiden siivittämänä kohti kotia. Hyvä etten kulkiessani tanssinut ja laulanut, niin överifiiliksissä olin. Ehkä leffan actionkohtaukset saivat adrenaliinini syöksymään kohti taivaita, tai sitten suklaa pärisi tavallista enemmän, who knows. Joka tapauksessa hymyilin ohikulkijoille ja sain raikasta vastakaikua. Vaikka olen saattanut taas vetäytyä yksinäisyyksiini, pidän noita satunnaisia anonyymeja ihmiskontakteja yhtenä tämän elämäni rikastuttavimmista komponenteista.