Voi ihana hartaasti odotettu perjantai! Tänään koittaa vihdoin ja viimein se päivä, kun pääsen bailaamaan täysillä huipputekijöiden musavalintojen tahtiin. Olen eilisestä asti laskenut tunteja tähän iltaan, ja nyt ainoa asia, jota pystyn ajattelemaan, on se, että alle kahdentoista tunnin päästä olen syvällä musiikin syövereissä.
 |
| Kuva |
Heräsin viime yönä pariin otteeseen painajaismaisten skenaarioiden keskeltä, joissa joko pyristelin pakoon jättihämähäkkien hyökkäyksen alta tai koetin päästä irti selittämättömästä jumitustilasta, joka esti pääsyni odottamalleni keikalle. Jossakin vaiheessa myös venäytin nilkkani, ja havahduin pimeään yöhön tasaamaan hermostunutta huohotustani ja vakuuttelemaan unimaailmaan puoliksi leijailemaan jääneille aivoilleni, että kehoni on täydellisessä tanssivalmiudessa, enkä suinkaan ole joutilaisuuttani missannut lempiartistieni keikkoja.
Nyt koetan ravistautua irti tästä jumittamisesta (ilmeisesti tuo piirre on kuin onkin syvällä olemuksessani, eivätkä uneni taidakaan olla ihan väärässä) ja vetäytyä keskustaan etsimään soveliasta vaatetusta. Koska näissä iltamissa ensimmäinen ja ainoa prioriteettini on tanssiminen, en halua kantaa mukanani pienintäkään laukkua, vaan ylläni on oltava saumattomasti istuvat ja mahdollisimman laajat liikeradat mahdollistavat vaatekappaleet (nyt kuulostaa siltä kuin vetäisin tanssilattialla jotain absurdia liitelevää ja huiskuttelevaa nykytanssia), joihin saa piilotettua narikkalapun ja visa electronin, jos energiavaje yllättää ja joudun kinuamaan baaritiskiltä itselleni jonkunlaisen pelastavan hiilaripommin. Mehu-vichy-yhdistelmä toimii yleensä erinomaisesti ja buustaa keskiyön jälkeiset tunnit täyteen potkua. Tosin nyt kun muistelen, tämä on aina suunnitelmissani, mutta unohtuu, kun en malta irrottautua tanssilattialta sekunniksikaan.
Noniin, olikohan nyt tarpeeksi mehustelua. Nukuin alle seitsemän tuntia ja heräsin siihen, että vatsani oli täynnä levottomasti lepattelevia perhosia. Maltoin sentään syventyä muutamaksi hetkeksi jo johdannossa älyttömän mielenkiintoiseksi osoittautuneeseen DJ-Kirjaan, jossa ammattitaitoiset tekijät kertovat näkemyksiään kaikista mahdollisista aiheeseen liittyvistä näkökulmista teknisistä nippelitiedoista dj-kulttuurin kirjoittamattomiin sääntöihin ja klubeilla nähtäviin asenneilmastoihin.
Huh, nyt kun aloin pohtia noita muutamia kymmeniä sivuja, jotka aamusella ehdin lukea läpi, haluaisin heittää päivän muut suunnitelmat romukoppaan ja vetäytyä jonkun viihtyisän, ei liian mutta tarpeeksi vilkkaalla paikalla olevan kahvilan suojiin, ja lukea koko opuksen kerralla kannesta kanteen. Ehkä pystyn yhdistämään nämä molemmat todella ensiluokkaisen tärkeät ohjelmanumerot perjantaihini, johon kuuluu vielä ainakin kahdeksan tuntia vapaasti käytettävissä olevaa peliaikaa. Uskomatonta, miten työttömänäkin onnistun tekemään arjestani yhtä kellontarkkaa etukäteiselämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?