Transsitiloja

Perjantaina lähdin hetken mielijohteesta - parin tunnin harkinta-aika on mulle spontaani hetki - elämäni ensimmäistä kertaa Kaikuun. Olen elänyt käsityksessä, että tällä Kutosen sivubaariksi mieltämälläni klubilla on pieni tanssilattia, jolla kukaan ei bailaa, vaan kaikki kauniisti ja muodikkaasti pukeutuneet itsevarmat ja aidosti coolit juhlijat istuvat sivistyneesti seinustoilla arvostelemassa niitä, jotka tahtovat liikutella kehojaan musiikin tahtiin.

Taas yksi järjetön ja omista epävarmuuksista kummunnut skenaario vailla minkäänlaista totuuspohjaa. Kaiku oli täynnä kaikenlaisen näköisiä ihmisiä (milloin lopetan ulkonäköjen, niin omani kuin muiden, tarkastelun?), musiikki soi täysillä ja voi jukra miten siellä jorattiin. Kaikki vaikuttivat olevan enemmän tai vähemmän sekaisin teknosta. Niin mäkin. Joku tyttö naputti mua olkapäälle ja kysyi "ootsä ihan tulessa?". Sanoin JOOOOO. Ja samalla rakastuin Paula Templeen, jonka setti oli niin aggressiivinen, että en ollut edes tietoinen siitä, että tekno voi mennä niin hurjille leveleille.

En kuitenkaan kokenut oloani täydelliseksi siinä väenpaljoudessa. En osaa selittää, mistä se johtuu, mutta teknoyleisöt eivät koskaan aiheuta mulle yhtä rakkaudellista oloa kuin d&b-yleisöt, mikä on hämmentävää ottaen huomioon musiikin aiheuttamat transsitilat. Diippeihin menevän teknon myötä sen luulisi olevan saavutettavissa helpommin, mutta ei, jälkimmäinen musagenre hoitaa sen kohdallani paljon vaivattomammin ja syvemmin. Eilen kun menin vielä puolityhjään Circukseen Renegade Hardwaren läksiäisiin, koin oloni alusta asti tähtisilmäiseksi ja jotenkin kukoistavaksi. Kuin olisin kotona. Lontoon suorastaan ahdistavan tungoksisen yökerhon jälkeen kunnollinen oma reviiri tanssia ja hengittää ja hymyillä tuntui taivaalliselta, ja olisin tahtonut halata jokaista ympärilläni fiilistelijää, vaikka en muistaakseni jutellut taaskaan kenellekään.

Olen kirjoittanut tästä aiheesta lukuisia kertoja, mutta saa nähdä kyllästynkö ikinä levittämään tätä tanssin ja musiikin ilosanomaa. Laitan innostuneisuuteni vielä osittain alkuhuuman piikkiin, mutta onhan tässä kohta jo vuosi ravattu kyseisissä kekkereissä, eikä lempi tunnu hiipuvan millään, päinvastoin.

Syviä rakkausviboja maailmaan!
Vilpittömin terveisin,
minä