Kaveri lähetti mulle illalla kyhäämänsä trappibiitin ja kehotti mua keksimään räpit päälle. Tietysti otin heiton vitsinä, mutta ajatus jäi kytemään päähäni enkä lopulta voinut vastustaa kiusausta. Kulutin äsken TUNNIN siihen, että sovitin aivojeni tuntemattomista sopukoista ilmoille putkahtaneet sanaleikit parhaiden taitojeni (=olemattomat) mukaan sopivaan muotoon niin rytmillisesti kuin loppusoinnullisesti. Olen aivan äimistynyt siitä, miten kivaa tuo leikittely on. Sain aikaan vasta kuusi riviä, mikä vastaa noin kuudesosaa biitin pituudesta, mutta juuri siitä tietää tekevänsä jotakin oikein, kun aika kuluu pieneen piiperrykseen ilman että sitä huomaa tai että siitä välittää.
En osaa räpätä enkä tule koskaan näyttämään tuota tuotosta kenellekään. Se on kuitenkin sivuseikka. Oikeastaan on älytöntä, että olen uiskennellut näissä vesissä vuosikausia harkitsematta kertaakaan sitä mahdollisuutta, että kokeilisin vähän itsekin. Kuuntelen nyt vähän eri vinkkelistä vanhojen suosikkieni flow:ta, ja jos mahdollista, huomasin arvostukseni kohoavan vielä piirun verran entisestä. Tuo sanoilla kikkailu on nerouteen verrattavaa taidetta.
Eka aikaansaamani verse loppuu sanoihin "sillä se on häijy MAYNE". Tästä on matka vain ylöspäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä kuuluu?